PALAUTE 2019

Seija 07/10/2019 klo 13:58
Ihanan valoisa juttu meitä montaa koskettavasta tärkeästä asiasta. Mikä intohimon määrä ja taito on teillä ohjelman toteuttaneilla, kiitos tästä kauniista kattauksesta!
Ja te 5 naista, olette jokainen omalla kohdallanne tätä matkaa, jolle meistä ei kukaan halunnut. Mikä toivoa antava positiivisuus ja elävän elämän halu teistä välittyykään, kiitos.
Toivonkukka antaa meille kaikille toivoa ja omalta osaltaan lisää halua lahjoittaa syöpätutkimukselle lisää varoja. Kiitos…

Satu 07/10/2019 klo 14:42
Luin Johannan kuvauksen. Toivon sydämeni pohjasta että hän olisi poikkeus tilastoissa ja eläisi vielä pitkän aikaa ja voisi jatkaa tutkimustyöhön. Joka tapauksessa hänen asenteensa ja suoruutensa tautia kohtaan jää elämään esimerkiksi. Toivonkukkia ei voi kuihduttaa, ja ne jatkavat kukkimistaan. Kiitos!

Alina 07/10/2019 klo 15:09
Emmi! Mahtava ihana ihminen! Muistan kun kuulin eka kertaa syövästäsi, ja miten sinua kohdeltiin. En ole koskaan ajatellut sinua sairaana vaan aivan mahtavana ihmisenä joka on elämää täynnä! Koskettaa tämä asia joka kerta

Ritva 07/10/2019 klo 20:10
Kiitos teille kaikille ihanat naiset, jotka olette jakaneet kokemuksianne matkasta, jolle emme haluneet. Elämään ennen syöpää ei ole mahdollista palata, mutta toivoisin, että sopiva lääkitys mahdollistaisi meille syöpään sairastuneille kohtuullisen elämän.

Krisse 07/10/2019 klo 21:12
Go Girls, Roosalla tai Toosalla nauhalla! Tosi huippu setti, syvällistä tekstiä – ja(t)koon!

Marianne 07/10/2019 klo 21:50
Olette upeita, viisaita ja vahvoja naisia kaikki. Toivon teille kaikkea hyvää!

Lailamarjatta 07/10/2019 klo 21:59
Kiitos Anitta Toosanauha !! Luin joka sanan ja ”allekirjoitan” myös joka sanan. Tuli tunne että sain siitä voimaa ja ymmärrystä itselleni tuskaillessani näin bonus vaivojen kanssa, jotka minullakin tuli tilalle kun Syöpä saatiin kuriin. Jalkojen turvotukset ja neuropatia myös ja epävarma liikkuminen ym, ystävät ja tuttavat kun toteavat että olet niin terveen näköinen ja nuortunut, vastaan leikkisästi etten ”naamastani” kipeä ole ollutkaan. Upea Anitta jaksa jatkaa vaan näitä koomikon ilmaisuja ja Toosanauha kampanjaa.

Heli 07/10/2019 klo 22:02
Emmi, teksti ja tarina liikuttaa joka kerta. Olet rohkeimpia naisia,mitä olen tavannut. Ja ylpeä sinusta kun uskalsit paljastaa sisimpäsi ja toit kasvot syövälle.

Päivi 07/10/2019 klo 23:51
Upeita tarinoita ..vedet silmissä niitä luin …❤️❤️…ihana Emmi!

Piritta Virolainen 08/10/2019 klo 16:09
Kiitos ajatuksistanne, ne kovin ovat samankaltaiset omieni kanssa. Kroonikkona elellään toivo sydämessä ja rakkaus jokaiseen päivään kasvaa päivä päivältä ❤ Täälläkin haluan elää ja ihan ihanaa normi arkea ❤❤❤

Niina-Tuulia 09/10/2019 klo 14:12
Johanna, kiitos rehellisestä ja elämänmakuisesta tarinastasi. Sain siitä monta hykerryttävää vertaiskuvausta: ”Juuri noin se menee”. Taidan purkaa tänäänkin taas matkalaukkuni.

Eija-Liisa Dahlberg 10/10/2019 klo 19:48
Kiitos tarinoiden jakamisesta – teille kaikille. Lämmittää, että on teitä siskoja olemassa ja että tunnemme niin samoja tunteita ja jaamme samoja ajatuksia.

Kirsi-Marjalle lämpimät terveiset kohtalontoverina: minulla (63v) munasarjasyöpä 2014 ja 2017.

Kati 10/10/2019 klo 22:07
Kiitän sydämmestäni läheisiänne jotka ovat tukena ja turvana. Oma mieheni jätti kylmästi ja nyt olen taistelun viime metreillä. Kaikkea hyvää, lämpöä ja rakkautta.

Jossu 11/10/2019 klo 06:33
Isäni menehtyi pari kuukautta sitten kantasolusiirron jälkeiseen krooniseen käänteishyljintään. Kantasoluhoitoa käytettiin parantamaan t-solulymfooma, sillä sytostaateista ei olisi ollut mitään apua. Kiitos TYKS:n ja OYS:n henkilökuntien, isälleni annettiin edes mahdollisuus yrittää parantua. Tai itse lymfoomahan parantuikin, käänteishyljintä muine liitännäisineen oli liian kova pala, jota immunosupressiolla ei saatu pidettyä kurissa.
Syöpätutkimus on asia, jota todellakin tulisi tukea. Ja annan voimahalit jokaiselle näistä viidestä naisesta, jotta he jaksaisivat taistelua syöpää vastaan. Voimahalit myös muille syöpää sairastaville, siitä toipuneille ja heidän läheisilleen.

Kaisu 11/10/2019 klo 09:00
Olen katsonut kaikki tarinat läpi useampaan kertaan ja aina vaan ne saavat aikaiseksi tunnemyrskyn ja itkun. Tunnen ja olen elänyt joka ikisen kokemuksen ja tunnetilan joita tässä avataan. Kakkoskierroksen jälkeisessa hauraassa elamanvaiheessa allekirjoitan kaiken mitä nama viisaat naiset kertovat. Kaunis ja puhutteleva kokonaisuus. Syöpä ei ole söpö pinkki rusetti.
Olen iloinen, että vihdoinkin puhutaan oikeista asioista niiden oikeilla nimillä ja oikeiden ihmisten kasvoilla. Toivon sydamestani kaikkea parasta kaikille siskoille, jotka samaa matkaa taivaltavat.

Anna 11/10/2019 klo 09:15
Lämmin kiitos #toivonkukasta. Vihdoinkin potilaan ääni kuuluu! Kaikkea hyvää teille jokaiselle.

Mari 31/10/2019 klo 17:59
Anitta, Sinä voimakas nainen. Sain tekstistäsi paljon ja olen katsonut ja ihannoinut televisio lähetyksiä joissa olet mukana. Valitettavasti en ole livenä päässyt sinua katsomaan/tapaamaan. Luen tekstisi vielä uudelleen ja uudelleen. Imen siitä itseeni voimaa jatkaa omaa matkaani palliatiivisella hoidolla. Minulle ei löytynyt kunnallisella puolella apua ja yh-äidillä ei varaa yksityisiin.

Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja RoosaToosa nauhoille menestystä.

Nimetön 05/11/2019 klo 18:41
Täällä levinnyttä rintasyöpää sairastava vuodesta 1996 asti,on hyvä että lääke kehitys mullistunut.Tsempit kaikille🤩

Titaselina 09/11/2019 klo 14:11
Kaikki tarinat on koskettavia ja antaa sen todellisen kasvon sairaudelle. Myös kuvaa sitä taistelutahtoa jota jokaiselta uskomattomalta naiselta löytyy. Tietysti minua koskettaa nuoren kauniin Emmin tarina ja toivon sydämestäni Emmille ihanaa tulevaisuutta. Olet uskomaton tarmonpesä ja ihana nainen ♥️.

Nimetön 10/11/2019 klo 00:00
Aivan huikeita naisia ❤️ Uskallus ja se mieletön rohkeus teillä kaikilla❤️Antaa kasvona ,koko raadollisen kokonaisuuden tälle pirulaiselle syöjälle 😡 totuutta mitä se on missä te ja moni muu kamppaille,ehkä yksin..monikin . Kirsi-Maria sinä upea kaunotar ja niin urhea nytkin , ❤️ Kaikkien muiden kertomukset antavat ”kasvot” tällä kammottavalle taudille …

Yksi monista 10/11/2019 klo 18:39
Minulla on ollut usein tunne, että monet yritykset haluavat vain hyötyä myymällä Roosa Nauha tuotteita. Kun tuotteen hinta on esim. 150e ja siitä lahjoitus on 10e, tuntuu se naurettavalta panostukselta isolta firmalta tämän sairauden tutkimuksen tukemiseen. Tämä sairaus ei ole pinkkiä ja ihanaa, tässä sairaudessa on kaikki värit,ja valitettavasti monille tämä merkitsee myös mustaa sekä kuolemaa. Pidin tästä kampanjasta tosi paljon, koska tässä oli esillä oikeita ihmisiä. Ehkä näin ihmisille todentuu tämä asia paremmin. Itse myös sairastuneena olen iloinen, että nämä rohkeat naiset uskalsivat antaa kasvot tälle asialle. Tutkimus, hoito ja tuen saaminen on tärkeää. Voimia kaikille <3

Äiti kolmelle 11/11/2019 klo 10:27
Koskettavia tarinoita. Antaa ymmärrystä ja tietoa sairauksista. Osaa arvostaa melko tervettä elämää ja pieniä asioita ja hetkiä elämässä. Kukaan ei tiedä huomisesta. Toivotan kaikille valoa tähän hetkeen ja seuraaviin ❤️ Pidetään huolta toisistamme!

Kaarina 13/02/2020 klo 21:08
Johanna- kiitos, meillähän menee lähes samalla lailla, vaikka olen vanhempi. Rintasyöpä hoidettiin, pieniä markkereita oli, mutta 1,5 v leikkauksesta sain tietää että rintasyöpä on levinnyt. Vieläkin sulattelen sanaa krooninen, kun tunnen itseni terveeksi. Jalkakivun myötä tuli loppuvuodesta uudet hoidot. Lääkärinä sinä kyselet hoidoista. Minä taas ymmärtämättömänä otan sen mitä sanotaan. Sinä haluat tietää, minä en tiedä haluanko tietää, en halua ajatella että se on se kolme vuotta(näillä Suomesta saatavilla lääkkeillä), kohtahan 2 mennyt. Mutta lonkan metastaasi jännittää,(sen takia sain jo xgevaa ja sädehoitoa) minullekin juoksu on tärkeää. Toivon, että metastaasini uinuvat, niistä yritin tietoa löytää ja sitä kautta sinut löysin.

Roosa 22/05/2020 klo 07:27
Koskettavia kohtaloita, rohkeita naisia! Kiitos teille kaikille! Toitte toivoa, että sairaus ei ole vain kuolemanodottelua, vaan elämää. Erilaista kun toivottiin, mutta jokaisessa päivässä on jotakin hyvää.
Yhtenä päivänä kuollaan, mutta muina päivinä eletään.

Johannalle 12/06/2020 klo 15:16
Johannan muistolle

Olkoon kevyttä, kevyttä
kuin tuhkaa, untuvaa ja balsaa,
ja olkoon, olkoon raskasta
kuin jalkapuolen lyijynkenkäsalsaa,
tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin hangen helmiäinen helmikuussa
tai tulkoon, tulkoon sitten tummaa, tumminta
kuin korppi yössä surunauhaa suussaan
ja puhetta olkoon, olkoon puhetta
kuin viiniä, sen viinintuuheutta
muhkeutta, lauseita Rubens-lanteisia,
olkoon aamuja,
olkoot aamut jotkut laiskoja ja löysäranteisia,
hitaita jälkeen öiden paineen
joissa harhat puristuvat painajaisikseen,
ja seilatkoon varjo talviunessasi pitkin selkää
jonka untuvissa kevään halu
pisaroitaan kasvattaa
ja lentäköön, lennelköön ajatus, kuin ääni
hajamielisestä haitarista sinne tänne
enkelten vanavettä
läpi perkeleitten rikkipilvien,
ja peilatkoon päivänkajo kasvojaan
vedestä jonka syvyyksissä upporikkaat
makaavat upoksissa rautaa taskuissaan
ja kuinka paistattavat päivää kissankellot,
tyhjät kaljapurkit,
muurahaiset, muovikassit!
ja kuinka heinikossa heittää vettä
rakastunut rekkakuski!
ja kuinka käpäläänsä lastenvaunun pressun alta
tunkee maanantai!
ja jossain mukanani olkoon olevainen
pisteissä pallon pinnalla
ja sisällä silloin
kun hänen sisälleen olen lentoon lähtenyt
ja ääni tulvahtelee ihmisen holvistoissa
ja olkoon sunnuntaisin valtio hetken vaiti,
kun pääskyset silpovat sineä
siellä ne piirtävät kaavaa sun sinistä takkias varten
ja tulkoon valkeaa,
niin valkeaa kuin lunta lakanalla helmikuussa,
tai tulkoon, juoskoon sitten vastaan
Kultainen Noutaja
musta yön reisiluu helmihampaisessa suussaan.

Ilpo Tiihosen runo kokoelmasta Muusa v. -94
Jonnalle 13.06 2020

Rakkaudella Tepi